Suoraan sisältöön

Työkykyohjelman juttusarja: Resilienssiä pöytään ja huiveista kiinni hankkeissa

21.6.2021

Taas näitä hankkeita -fraasin ovat monet projektipäälliköt kuulleet. Osa on ehkä sanonut itsekin epätoivon hetkellä. Tämä teksti on omistettu teille kaikille. Niin, kyllä hankkeita ja kehittämisprojekteja on. Ja varmasti on tulevaisuudessakin niin kauan kuin yksilöt, yhteisöt ja organisaatiot haluavat kehittyä ja kehittää – haluavat haastaa olemassa olevia toiminta- ja ajattelumalleja sekä vastata erilaisiin yhteiskunnallisiin kipupisteisiin. Ajassa ja tilassa erilaisin mahdollisuuksin ja välinein, tekijöidensä näköisesti. Olemme osiemme summa.

Hankkeet toimivat äänitorvena

Hanketyössä, jos missä, pystyy keskittymään palavasti tietyn ongelman tai ongelmavyyhdin ratkaisemiseen, uuden luomiseen tai vaikkapa kokonaistilannekuvan luomiseen. Hankkeet ovat kuin lisäaivot ja kourat tietyn asian ympärillä, asiantuntijaverkon ympäröimänä. Hankkeissa selvitetään, tutkitaan, kootaan ja pureskellaan tietoa, kehitetään, luodaan, pilotoidaan, testaillaan, testaillaan uudestaan, toimeenpannaan ja ennen kaikkea vaikutetaan vallitsevaan tilanteeseen ja toimintatapoihin sekä tulevaisuuteen. Parhaimmillaan ne toimivat uutena pulssina, raikkaana kuohuna eteenpäin.

Kompleksiset vyyhdit tai pulmat eivät usein ratkea siinä ensimmäisessä, saati toisessakaan asiaan perehtyvässä hankkeessa, mutta hyvän hankkeen myötä ihmisten tietoisuus ja ymmärrys seuraaviin askeliin paranevat ja asiat jalostuvat.  Niin sanotut ikuisuuskysymyksetkin nousevat pintaan aika ajoin, vallitsevan fokusoimisen ja yhteiskunnallisen keskustelun mukaisesti. Esimerkiksi osatyökykyisyys ja työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmat yhdistettynä demografisiin muutoksiin ovat yksi aikamme taklattavista haasteista, joihin haetaan vastauksia ja konkreettisia ratkaisuja muun muassa Työkykyohjelmassa ja sen lukuisissa pilottihankkeissa.

Hankkeet toimivat merkittävänä äänitorvena: muistetaan tämäkin tärkeä asia ja pidetään huiviemme lisäksi kiinni siitä. Olipa kyse osatyökykyisten asioista, uuden potilastietojärjestelmän kehittämisestä tai ammattilaisten osaamisen kehittämisestä. Hankkeissa tapahtuva kehittämistyö on jatkumoa ja vastauksia johonkin, joskus lyhyemmällä aikajänteellä ja joskus pidemmällä. Historian ystävät ja kehittämisen konkarit tunnistanevat aikaperspektiivin asioiden kehittymiselle.

Hankeakrobatian peruskurssilla

Hyvä hanke on resursoitu asianmukaisesti sekä maustettu reippaasti asiaankuuluvalla tieto- ja osaamispääomalla. Sekaan ripaus proaktiivista toimintakulttuuria, verkostoituvaa työotetta ja yhteistyötahojen mukaan ottamista sekä erityisesti kuulemista. Fokus pidetään kirkkaana, vaikka välillä tuntuisi kuin rämpisi rämesuolla kohti karhun kitaa. Se on onneksi vain tunne, ellei ole siellä suolla oikeasti suorittamassa jotain projektia tai päätynyt todella hämyiseen ja huonosti jäsenneltyyn hankkeeseen. Edistävinä voimina toimivat uteliaisuus ja aito motivaatio viedä asioita eteenpäin niin hankkeen sisällä kuin sen toimintaympäristössäkin.

Kun hankkeen tavoitteet, toimenpiteet ja actionplan ovat realistiset ja selkeät, hankkeen masterchef väkineen kiittää, ettei tarvitse valvoa turhaan unettomia öitä tai polttaa koko soppaa keittäjineen loppuun. Samalla on kuitenkin hyvä pitää mielessä mahdollisuus suunnanmuutoksiin ja kysymysten lisääntymiseen. Lisäkysymyksiä ei pidä säikähtää, ne ohjaavat eteenpäin ja voivat selkeyttää suuntaa merkittävästi. Siispä resilienssille ja vaikuttavalle viestinnälle on usein tarvetta, se on selvä etenkin nopeasyklisessä ja viestiärsykkeiden tulvimassa maailmassa.

Otetaan hyöty irti

Tärkeää hankkeen tulosten hyödyntämiseksi ja sopan yhteisaterioimiseksi on se, kuinka valmiita tai tietoisia toimintaympäristö ja toimijat ovat ottamaan hyödyn irti. Eli kuinka hankkeen tuloksia (kuten syntynyttä tietoa ja ymmärrystä, kulttuurin muutosta, verkostoja, toimintamalleja) hyödynnetään eri tavoin ajattelun ja toiminnan fokusoimisessa sekä osana toiminnan suunnittelua ja päätöksentekoa. Joskus tuloksista voi olla vaikea kertoa. Tuli vastoinkäymisiä, viestiminen ei ehkä ole se ydinvahvuus, tiedolla vaikuttaminen on ihan outo ilmaisu, tai substanssiosaaminen on hataraa. Tai ehkä kaikkea hyödyllistä ei hahmota kertomisen arvoiseksi.

Kylmä hikipisara painaa kulmakarvan reunassa ja epäilyttää. Viimeistään silloin hankeväen kannattaa kilauttaa kavereille ja lähteä uuteen nousuun. Siis soittaa sille verkostolle, jonka kanssa on pohtinut syntyjä syviä hankkeen tiimoilta ja mistä voisi löytyä ajatteluapua. Miettiä viestintää, kirkastaa ajatusta ja muistaa, että vaikkei projektin tulos olisi mitä suunniteltiin, sekin on tulos ja kertoo jotain tarpeellista. Tuoda esille konkretiaa, selkeästi esitettynä ja pureskeltuna. Miettiä kaikkea sitä ulkoista ja sisäistä vaikuttamisen kanavaa, joka olisi hyvä valjastaa tulosten levittämiseen ja jatkojalostamiseen. Olla rinta rottingilla, kun on hankehommissa leivottu, kohotettu tai keitetty: osata hakea oikeutuksen edistämälleen asialle vaikka unissaan, elää tuloksenteon, eri intressien ja raportoinnin välimaastossa sekä pystyä taklaamaan eri suunnista tulevia haasteita tai vaateita varsinaisen oman ongelmanratkaisutehtävän ympärillä – hankemaailman akrobatian peruskurssi suoritettuna.

Hankereseptiikka avuksi

Taas näitä hankkeita -kommentoinnista tulee itselleni mieleen kommentoijan valitettavan huonot hankekokemukset ihmishistoriallisesti pienessä aikaikkunassa. Ehkä jokin edellä mainituista reseptiikan saloista ei ollut kunnossa joko hankkeessa tai toimintaympäristössä, ehkä oli vain huono päivä ja kiire uusille tuulille. Perinteinen muutosvastarinta, sekin on mahdollista. Tai ehkä aika ja paikka olivat vain väärät hankkeelle.

Näillä sanoilla tämä entinen ja nykyinen projektihäärä/-jäärä haluaa toivottaa kaikille kehittämistyön ammattilaisille ja hankeväelle inspiroivaa sekä voimaannuttavaa kesää.

Teksti

Anne Sahrio
aluekoordinaattori
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Työkykyohjelma

Simple Share Buttons