Suoraan sisältöön

Työkykyohjelman juttusarja: Mitä on olla osatyökykyinen työelämässä?

18.11.2021

Kuusi naista hymyilee kameralle. He ovat lähekkäin. Yksi heistä on asettanut kätensä vieressä olevien hartijoille.
Kaveria ei jätetä -hankkeen kokemuskehittäjät Iita (vas.), Minka, Päivi, Noora, edessä keskellä Nina ja oikealla palvelumuotoilija Sanna.

Mitä tarkoittaa osatyökykyinen? Onko se sitä, että toinen käsi tai jalka tai ehkä molemmat niistä eivät toimi? Onko kuulo heikentynyt tai ei kuule lainkaan? Onko näkemisen kanssa ongelmia vai eikö näe lainkaan? Onko mielen kanssa sellaisia haasteita, jotka vaikuttavat työkykyyn? Syitä voi olla monia.

Työtä työkyvyn mukaan

Mitä on osa-aikainen työ? Kokoaikainen työaika on työaikalain mukaan enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja neljäkymmentä tuntia viikossa. Osa-aikainen työ voi siis olla melkein mitä vaan, mikä on tätä vähemmän. Päivittäinen työaika voi olla esimerkiksi viisi tuntia tai työpäiviä voi olla viikossa vaikkapa kolme.

Kun itse sairastuin, minusta tuli osatyökykyinen. Menetin kävelykykyni, mutta liikun itsenäisesti pyörätuolilla. Työni muokattiin minulle sopivaksi, korvattiin aikaisemmat kävelyä vaativat työni muilla tehtävillä. Jatkoin kuitenkin työtäni kokoaikaisena. Kun sairauteni eteni, siitä aiheutui minulle uupumusta. Silloin työni muutettiin minulle sopivaksi osa-aikaiseksi. Tein edelleen samaa työtä, mutta päivittäistä työaikaani lyhennettiin. Kävin joka päivä töissä ja jaksoin elää elämääni myös töiden jälkeen. Olin erittäin kiitollinen ja iloinen siitä, että sain olla edelleen yksi työntekijä muiden joukossa ja kuulua työyhteisöön, joka oli tullut minulle rakkaaksi vuosien aikana. Työyhteisöstä saa paljon positiivista energiaa! Olin siis osatyökykyinen osa-aikaisessa työssä.

Jos yksi ”pala” ei toimi, jäljellä on vielä monia ehjiä ”paloja”, jotka toimivat ja näillä pystyy tekemään monenlaisia töitä, kun vaan sille annetaan mahdollisuus.

Osatyökykyisellä on käytössään osa työkyvystään

Miltä tuntuu olla osatyökykyinen? Miten muut suhtautuvat osatyökyiseen? Voitko elää normaalia elämää osatyökykyisenä? Kuka määrittelee, mikä on normaalia? Saako töitä, jos on osatyökykyinen? Pidetäänkö osatyökykyistä tasavertaisena työelämässä?

Tässä on paljon kysymyksiä, jotka toivottavasti herättävät ihmisiä ajattelemaan ja suvaitsemaan monenlaisia ihmisiä työelämässä ja antamaan osatyökykyiselle mahdollisuuden työskennellä muiden kanssa.

Työikäisistä suomalaisista noin 1,9 miljoonalla eli yli puolella on jokin pitkäaikaissairaus tai vamma, mikä tekee heistä osatyökykyisen. Minä olen yksi heistä.

Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan osatyökykyisillä ”on käytössään osa työkyvystään” ja ”osatyökykyisiä voivat olla esimerkiksi vammaiset, pitkäaikaissairaat, vakavasta sairaudesta toipuvat, elämänkriisin kokeneet, pitkäaikaistyöttömät” sekä ne ”joiden työ- ja toimintakyky on alentunut vamman, sairauden tai sosiaalisten syiden takia”.

Työturvallisuuskeskus tarkentaa julkaisussaan, että ”osatyökyisellä tarkoitetaan henkilöä, jolla on käytössään osa työkyvystään ja halu tämän kyvyn käyttämiseen”.

Kokemuskehittäjät kehittävät ja muokkaavat asenteita

Kaveria ei jätetä -hanke on osa hallituksen Työkykyohjelmaa ja sen rahoittaa sosiaali- ja terveysministeriö (STM). Itse saan olla mukana hankkeessa kehittämässä osatyökykyisten työpalveluita Turussa, Laitilassa, Liedossa ja Uudessakaupungissa.

Hankkeessamme on kahdeksan kokemuskehittäjää. Meillä jokaisella on suuri halu kehittää palveluita, jotta jokainen kaltaisemme osatyökykyinen löytäisi itselleen sopivia töitä ja saisi mahdollisimman hyvät työllistymistä tukevat palvelut.

Osatyökykyiset pitää pystyä työllistämään nykyistä paremmin. Se vaatii kuitenkin ajattelutavan ja asenteiden muutoksia. Julkinen sektori voisi olla siinä hyvänä esimerkkinä ja näyttää muille mallia, kuinka esimies ja työntekijät tukevat osatyökykyistä ja ottavat heidät joukkoonsa ilman ennakkoluuloja.

”Sinun tulee olla se muutos, jonka haluat nähdä maailmassa.”

–Gandhi

Työ on tärkeää

Sen tajuaa vasta sitten, kun se sattuu omalle kohdalle. Nimittäin sen, että enää ei olekaan töitä, yht’äkkiä oletkin työtön. Itselleni kävi juuri näin.

Sain olla samassa työpaikassa kaksikymmentä vuotta, sain olla rakentamassa hyvinvointia. Viihdyin työpaikassa erittäin hyvin. Rakastin työtäni ja työkavereitani. Minulla oli maailman paras esimies. Joka aamu heräsin hyvillä mielin ja lähdin innoissani töihin.

Näihin työvuosiin mahtui paljon. Aloitin nuorena, terveenä. Sairastuin työskenneltyäni työpaikassani kymmenen vuotta. Esimieheni oli erittäin huomaavainen, hän ymmärsi tilanteeni täysin. Hän järjesti minulle kaikki työpaikalla tarvittavat muutokset. Työnkuvani muokattiin minulle sopivaksi tilanteitteni mukaan. Hänen eläkkeelle jäämisensä tuntui surulliselta. Aavistin jo silloin, että se vaikuttaa myöhemmin myös minun työhöni. Tuli YT-neuvottelut ja uusi esimieheni sanoi: ”Heippa”. En ymmärtänyt, en ollut osannut odottaa sitä lainkaan. Se tuntui todella pahalta. Kaikki piti olla hyvin. Työpaikalleni oli tehty kaikki työtekooni tarvittavat muutokset. Työ, jota tein, ei loppunut vaan se siirrettiin jollekin toiselle tehtäväksi.

Uuden alku

Aloitin uuden työpaikan etsimisen, mutta se ei ollut helppoa pyörätuolia käyttävälle osatyökyiselle. Kävin päivittäin TE-palveluiden www-sivustossa, tein useita avoimien työpaikkojen hakemuksia. Joskus pääsin jopa haastatteluun. Ei niihin haastatteluihinkaan niin vaan menty, oli esteitä, pyörätuolilla ei päässyt sisälle itsenäisesti. Jonnekin paikkaan menin jopa varaston kautta lastauslaiturilta tavarahissin kanssa. Ei sekään haitannut, pääasia, että pääsin sisälle ja innoissani odotin, että jos nyt onnistaisi. Ei onnistanut silloinkaan.

Lopulta onnistuin… Nyt teen töitä eläkkeen rinnalla, olen Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kokemusasiantuntija, Lounais-Suomen neuroyhdistyksen kokemustoimija sekä Liedon vanhus- ja vammaisneuvoston jäsen. Paremmin ei voisi olla.

”Kun yksi ovi onneen sulkeutuu, toinen avautuu. Usein jäämme kuitenkin tuijottamaan sulkeutunutta ovea niin pitkäksi aikaa, ettemme huomaa ovea, joka on avautunut.”

–Helen Keller

Nina Merikanto
kokemusasiantuntija

Mottoni: Älä pelkää – Jää hyvä elämä – Elämättä

Kaveria ei jätetä -hanke

Hanke on osa STM:n Työkykyohjelmaa

Lisää tietoa Työkykyohjelmasta

STM:n työkykyohjelmasivusto
STM:n alueelliset hankkeet

THL:n työkyohjelmasivusto
TEM:n työkykyohjelmasivusto

Simple Share Buttons