Suoraan sisältöön

Teatterista tukea työllistymispolulle

Keväällä 2018 joukko kokkotyösäätiöläisiä teki Sormus-hankkeen alla näytelmää nimeltä Mova Oy Ab Tmi, joka sai ensi-iltansa 14.5.2018. Ryhmässä oli monesta eri taustasta lähtöisin olevia ihmisiä: Suurin osa työttömiä mutta mukana oli myös pari opiskelijaa. Osa ryhmäläisistä halusi kertoa kokemuksiaan siitä, millaista oli tehdä näytelmää Kokkotyö-säätiön Teatteripajalla.

Monesta syystä mukaan näytelmään

Teatteriryhmään tultiin monista syistä ja eri kanavien kautta. Osa oli jo Kokkotyö-säätiöllä ja halusi vaihtelua työtehtäviin, ja osa tuli suorittamaan työharjoittelua omiin aloihinsa liittyen Työ- ja elinkeinotoimiston tai koulun kautta. Jotkut olivat jo aiemmin ollut mukana vastaavanlaisen esityksen tekemisessä ja halusivat jatkaa uuden ryhmän kanssa näytelmän valmistamista, mutta joukossa oli myös ihan ensikertaa teatteria tekeviä.

Syitä teatterin tekemisen kiinnostavuuteen olivat itsensä haastaminen oman mukavuusalueen ulkopuolelle, uusien taitojen oppiminen ja sosiaalistuminen. Yksi toimintaan osallistuneista paljasti, että teatterinteko on ollut hänelle salainen haave, jonka hän pääsi nyt toteuttamaan.

Haastatelluilla ryhmäläisillä oli myös monenlaisia odotuksia, kun he tulivat mukaan teatterintekoon. Näitä olivat teatterinteko pitkästä aikaa, luulo ettei osaa mitään, uusien ihmisten kohtaaminen, oman alansa työkenttään tutustuminen, omiin opintoihin liittyvien työtehtävien teko, enemmän näyttelijän työhön liittyviä töiden tekeminen kuin aiemmassa projektissa ja oman käsikirjoituksen luominen näytelmää varten.

Haasteita kohdattiin…

Ryhmäläiset kokivat erilaisia haasteita näytelmää tehdessä. Haasteet vaihtelivat hieman sen mukaan, mikä tausta haastateltavalla oli. Opiskelijat kertoivat mm. että heillä oli ajankäytön haasteita, koska tekemistä oli paljon, sekä ammatillisuuden säilyttäminen, koska ryhmä oli niin tiivis. Muut mainitsivat haasteina liian vähäisen harjoitteluajan, haasteelliset ryhmäkemiat ja ryhmän yhtenäisenä pysymisen, koska ihmisiä vaihtui matkan varrella, eivätkä kaikki pystyneet aina olemaan harjoituksissa mukana.

… ja uutta opittiin

Jokainen haastateltu ryhmäläinen koki saavansa uusia kokemuksia ja oppivansa taitoja. He toivat esille sosiaalisen aspektin, johon kuuluvat kyky lähteä spontaanisti keskusteluun mukaan, kuulluksi tuleminen, uusien kommunikointitapojen oppiminen ja erilaisten ihmisten kohtaamisen taito sekä uusien kavereiden löytyminen. Lisäksi he oppivat uusia työelämätaitoja kuten joustavuutta omassa tekemisessä ja ryhmässä toimimista yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Ryhmäläiset saivat myös löytää itsestään uusia asioita mm. rohkeuden ja heittäytymiskyvyn lisääntymisen. Teatterinteko toi monelle myös lisää sisältöä elämään.

Valtaosalle vastaajista yhteinen kokemus oli se, että ryhmässä epäonnistumiset ovat turvallisia oppimiskokemuksia ja niitä voi oppia sietämään.

Kyllä se ottaa mutta antaakin

Vaikka näytelmän tekeminen on ollut välillä intensiivisen työtavan takia väsyttävää, ryhmäläiset kertoivat, että he ovat saaneet itselleen monia positiivisia asioita teatteripajalle osallistumisestaan. Esille tuotiin mm. se, että porukka on hyväksynyt mukaan omana itsenään, yhteiseen tekemiseen sitoutumisen tärkeys, itsensä haastaminen turvallisessa ympäristössä, luottamus siihen, ettei ryhmäläiset kerro asioita eteenpäin muille.

Pienen mietinnän jälkeen jokaisella oli jokin tietty asia, jonka koki parhaana asiana teatterin tekemisen matkalla. Näitä oli ideoiminen, yhteishenki, monipuolisuus, tarinan luominen improvisaation pohjalta, oma roolihahmo ja aamu/kuulumispiiri.

Kaikki ryhmäläiset suosittelevat muille teatterintekoon mukaan lähtemistä, jos joskus vastaavanlainen projekti alkaa uudestaan.

Ryhmäläiset kertoivat omien kokemustensa perusteella, että tämän tapainen työskentely sopii ihmisille, joilla on valmiiksi kipinää teatterintekoon, halua heittäytyä ja kykyä sekä sietää paineita, että sitoutua itsenäiseenkin työskentelytapaan.

Teatteritoiminta tuo vaihtelua työpajatoimintaan

Anni-Veera Aitolehti

Anni-Veera Aitolehti toimi kevään 2018 Kokkotyö-säätiön Sormus-hankkeen alaisen teatteripajan vetäjänä. Hänen roolinsa on sekä ohjata teatteriryhmän luoma näytelmä MOVA Oy Ab Tmi että toimia myös työ- ja yksilövalmentajana ryhmässä oleville valmentautujille. Pääpaino oli ryhmässä käsikirjoitetussa näytelmässä ja sen yleisölle esittämisen harjoittelussa.

Aitolehti kertoo, että ryhmän päivä alkaa kuulumispiirillä, jossa kysellään kaikkien fiilikset. Tämän jälkeen mennään päivän agendaan. Työtehtävät ovat vaihdelleet siten, että ryhmä on osallistunut Kaupunginteatterin pitämiin työpajoihin (lavastus, puvustus, ääni- ja valotekniikka) tai on harjoitellut kohtauksia tai suunnitellut käsikirjoitusta teatteri-improvisaation avulla. Ryhmäläiset ovat myös tehneet roolianalyyseja, tutustuneet näyttelijäntyöhön ja harjoitelleet fyysistä ilmaisua.

Teatteripaja eroaa perinteisistä työpajoista siinä, että siellä kaikki tehdään yhdessä ryhmänä, vaikka jokaisella on oma vastuualueensa. Jokaisen osallistujan kuulumiset kysellään päivän alussa ja lopussa. Ryhmässä kerrotaan myös, miten ollaan eri tekemisen osa-alueilla edistytty. Aitolehden mukaan näin ryhmässä syntyy luottamus muihin ja omaan rooliin. Ryhmä kantaa.

Osana työllistymispolkua

Teatteripajassa tapahtuva toiminta voi tukea työtöntä hänen polullaan takaisin työelämään. Aitolehti kertoo, että siellä opitaan monia tärkeitä työelämän taitoja. Osallistujat harjoittelevat ryhmässä toimimista, vuorovaikutustaitoja toisten kanssa, oman roolinsa hahmottamista, vastuun ottamista, prosessin ymmärtämistä ja asioihin ryhtymistä. Osallistujan oma ymmärrys siitä, että hän itse on tärkeä osa jotain suurta, on Aitolehden mukaan iso asia.

Pajatoimintaan osallistujilla voi lisääntyä sekä itsetunto että itsen ja toisten arvostus sekä erilaisuuden ymmärtäminen. Aitolehti lisää, että se auttaa heitä myös ylittämään omia rajoja, sietämään stressiä, opettelemaan uutta, hahmottamaan omaa muistia ja hallitsemaan jännitystä. Lisäksi pajalla saa harjoitella esiintymistaitoja.

Teatteripajaan osallistuminen ei välttämättä ole hyvä vaihtoehto ihan kaikille työttömille. Missään tapauksessa teatteripajaan tulijan ei tarvitse olla sosiaalinen ja valmis näyttelijä. Pajalla kyllä oppii, kun haluaa. Mutta osallistujan pitää pystyä olemaan ihmisten kanssa. Pitää sietää sitä, että työtehtäviä tehdään yhdessä.

Aitolehti lisää vielä, että teatteripajalla työtehtävien kirjo on laaja eli kaikkien ei tarvitse tehdä näyttelijän työtä. Sen sijaan voi tehdä mm. lavastusta, puvustusta, maskeerausta, ääni- ja valotekniikkaa.

Teatteri tukee ihmisessä tapahtuvaa muutosta

Aitolehdelle teatteripajatoiminnassa on hienoa huomata osallistujissa tapahtuva muutos. Jollekin voi olla edistystä, kun rohkaistuu kertomaan aamupiirissä omia mielipiteitään tai kuulumisia. Joskus muutos voi olla isompi, jos innostuu monen vuoden jälkeen opiskelusta, työelämään paluusta tai uuden harrastuksen aloittamisesta.

Teatteripajaan osallistuminen on myös luonut joillekin tietoisuuden kasvun omasta itsestään ja näin ollen keskustelun taso on muuttunut. Ihminen saa uudella tavalla kiinni elämästä. ”Se on parasta.”, Aitolehti sanoo. Hän lisää lopuksi, että on ilokseen saanut nähdä osallistujien innostuksen, palon ja onnistumisen hetkiä. Nämä ovat hänelle ohjaajana hyvin tärkeitä kokemuksia.

Työttömien ääni kuuluville

Esko Tynkkynen

Keväällä 2017 Kokkolan Kaupunginteatterin yhteisötyöntekijä Esko Tynkkynen teki yhteistyössä Kokkotyö-säätiön Sormus-hankkeen kanssa paljon positiivista palautetta saaneen näytelmän Henkilö TL1. Tynkkynen ohjasi näytelmässä Kokkotyö-säätiön työttömiä valmentautujia, vaikka itse haluaa enemmin käyttää omasta roolistaan sanaa ”mahdollistaja”. Hän painottaa, että työskentelytapa oli hyvin ryhmälähtöistä. Näytelmän idea ja tarina nousivat ryhmäläisten omista kokemuksista. Tynkkysen rooli oli muokata tästä kokemusmaailmasta alusta, jossa työttömät saisivat äänensä kuuluville siten, että esitys olisi katsojia miellyttävä, selkeä kokonaisuus. Hän halusi antaa ryhmälle mahdollisuuden kertoa omista kokemuksistaan, tuomalla heille siihen tarvittavia teatteritaiteen työkaluja ja muotoja.

Näytelmän valmistumisen ja esittämisen jälkeen, osa ryhmäläisistä on työllistynyt. Tynkkynen kertoo, että yksi työllistyneistä sai työpaikan Kokkolan Kaupunginteatterista, jossa hän on erittäin tärkeä osa työyhteisöä.

Haastavaa oppimista ja onnistumista

Tynkkysen mielestä esitettävän näytelmän tekemistä voi hyödyntää, kun kehitetään pitkäaikais- ja osatyökykyisten työttömien valmiuksia palata työelämään. Teatteri on tavallaan kuin koelaboratorio, jossa voi testata eri vuorovaikutustapoja roolihahmojen kautta. Lavalla roolihahmon takaa voi uskaltautua heittäytymään ja kokeilemaan itselleen muuten vieraita tapoja olla vuorovaikutuksessa tai ilmaista itseään. Monella meistä on paljon negatiivisia määritelmiä itsestämme ja niiden otteesta voi vapautua, kun pääsee turvallisessa ympäristössä tutkimaan pitääkö nämä määritelmät todellisuudessa paikkaansa.

Tynkkynen jatkaa, että teatteriesityksen tekeminen on yhteisöllistä, joten itseilmaisu-, vuorovaikutus- ja ryhmätyötaidot kehittyvät aina tämäntapaisessa työskentelyssä. Se on myös alusta, jossa opitaan, että jollakin työllä on alku ja loppu eli ensi-iltana kaiken on oltava valmiina. Näin ollen se opettaa myös ottamaan vastuuta omien työtehtävien suorittamisesta ja aikatauluissa pysymisestä. Esityksen valmistaminen ei ole helpoin tapa oppia näitä taitoja, joten ohjaajan vastuulle jää rakentaa siitä mahdollisimman turvallista esiintyjille. Haastavuudesta huolimatta tällainen työskentelytapa on kuitenkin hyvin antoisa tapa oppia, kun lopussa huomataan, että ”Me teimme sen!” Lisäksi se antaa osallistujalle tunteen, että hän on tärkeässä roolissa ja hänen läsnäolo harjoituksissa on välttämätöntä, jotta projekti etenee.

Jokaiselle jotakin

Draamaharjoitteita on olemassa laaja kirjo, josta jokaiselle työttömälle löytyy haastavuudeltaan sopivantasoisia harjoituksia. Tynkkynen kertoo, että matalimman kynnyksen harjoitteet voivat olla sitä, että seistään ryhmän kanssa ringissä, pidetään silmät kiinni ja lasketaan yhdessä äänen ykkösestä kymmeneen. Tässäkin voi aloittaa vain seisomalla ringissä ja pitämällä silmiä kiinni. Nämä harjoitukset vaikuttavat positiivisesti ryhmässä olemisen taitoihin, koska draaman tekeminen on aina yhdessä tekemistä, olipa harjoitteiden vaatimustaso mitä tahansa. Draamaharjoituksiin tuleminen vaatii vain halua tehdä niitä. Ketään ei voi pakottaa heittäytymään mukaan, jos harjoitukset itsestä tuntuvat tyhmiltä tehdä.

Vaikeimman tason draamaharjoitus on esitettävän näytelmän valmistaminen. Se vaatii tekijältään paineensietokykyä, stressin- ja keskeneräisyyden sietämistä sekä omaan tekemiseen liittyvän kritiikin vastaanottamista siten, ettei sitä ota henkilökohtaisena arvosteluna vaan ymmärtää sen liittyvän teatterin työskentelytapaan. Jos näitä ominaisuuksia ei vielä ole, voi näytelmän valmistaminen olla liian haastava tapa yrittää tukea työtöntä työllistymispolulla. Tynkkysen mukaan esitysjännityksen kanssa kaikki oppivat pärjäämään.

Tukea työelämää varten

Sopivan tasoisista draamaharjoitteista on apua kaikille työttömille. Draamaharjoitteet opettavat työelämässä vaadittavia taitoja kuten vuorovaikutusta, itseilmaisua, toisen huomioimista, toisten ideoiden hyväksyntää ja ryhmässä olemisen taitoa. Niissä voi turvallisesti kokeilla oman mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä, mikä on meille kaikille ainoa tapa kehittää itseämme ja taitojamme.

Tynkkynen sanoo, että mikäli esitettävän näytelmän valmistaminen on haasteeltaan sopiva työtapa, työttömät voivat oppia siinä paljon laajemmin työelämätaitoja ja -valmiuksia kuin perinteisissä työpajoissa. Näytelmän valmistaminen pitää sisällään monenlaisia työtehtäviä ja niitä tehdään aina yhteisönä, joten tämä työtapa on hyvin työtöntä osallistavaa.

Tynkkynen lisää, että esityksen valmistaminen eroaa siinäkin perinteisestä työpajatoiminnasta, että näytelmää tehdessä ei keskitytä osallistujien omiin painolasteihin tai niiden huomioimiseen tai purkamiseen vaan teatterityön tekemiseen ja uuden oppimiseen. Teatterin rooli työllistymispolulla on edustaa työelämää, jossa osallistujia ei tueta liikaa vaan luotetaan, että aikuiset ihmiset pärjäävät itse tai jos jotain ongelmia syntyy, ne käsitellään vasta sitten, kun ne tulevat esille. Tämä saattaa olla jopa vapauttava kokemus osallistujalle, kun hän saa jättää omat haasteensa hetkeksi pois mielestään ja keskittyä tekemään jotain mielenkiintoista, haastavaa ja antoisaa.

Tynkkyseltä kysyttäessä, että mitä hän itse sai ryhmää ohjatessa, hän vastasi draaman olevan aina itsensä kanssa työskentelyä kaikille tekijöilleen. Hän oppi ryhmää ohjatessa herkästi kuulostelemaan mihin ryhmän valmius riitti ja kuinka tehdä näytelmän valmistamisesta mahdollisimman turvallinen kaikille osallistujille.


Teksti

Piia Virrankoski

KP OTE-hanke

viestintätiimi


Simple Share Buttons