Suoraan sisältöön

Syrjinnästä kertomalla edistetään yhdenvertaisuutta

Kun aloitin viestinnän ja sen kehittämisen Vates-säätiössä vuonna 2011, sain selittää monta kertaa tutuille, mitä teemme ja mitä vammaisten henkilöiden työllistämisellä oikein tarkoitamme. Yksi tutuista, jolla oli takanaan pitkä metallimiehen työura ja yrittäjyys, kuunteli hiljaa. Yön yli pohdittuaan hän kysyi seuraavana päivänä minulta vakavana: ”Eikö teidän pitäisi työllistää ensin ne terveet?”

Kysymys ei ollut pahansuopa. Ehkä hänelle vammainen tai pitkäaikaissairas henkilö olivat jotain, mikä ei liity työelämään. Yritin vastata kysymykseen jotenkin ihmisoikeuksiin vedoten. Tuskin sain häntä muuttamaan käsitystään.

Kysymys oli rehellinen ja suora, enkä osannut vastata siihen. Miksi en? Ensimmäinen syy takelteluun ovat käsitteet. Vammaisuus, osatyökykyisyys tai pitkäaikaissairaus – miten avata niitä tai saada yhteinen ymmärrys, mistä oikeastaan puhutaan?

Vammaistutkimuksen professori Simo Vehmas totesi jo vuonna 2005, että keskeinen ongelma yhteiskunnassa on vammaisuuden näkeminen yksilön ongelmana, ei-toivottuna ominaisuutena, jota pyritään ehkäisemään, parantamaan tai korjaamaan. Vaikka vammainen henkilö väittäisi olevan ihan tyytyväinen elämäänsä, hänen kokemustaan vähätellään. Vammaisista tehdään ”normaalien” ihmisten kokemusten objekteja, ei heidän omien kokemustensa subjekteja.

Saman ilmiön voi liittää työelämään. Vaikka vammainen henkilö sanoisi olevan kyvykäs hakemaansa tehtävään, sitä vähätellään tai aletaan määritellä tilanne ns. normaalin ihmisen kokemuksen kautta. Ei osata katsoa vamman tai sairauden taakse ihmisen osaamiseen ja työkykyyn.

Omasta sairaudesta tai vammasta kertomista myös vältellään. Mielenterveyden keskusliiton ja sosiaali- ja terveysministeriön Mielenterveysbarometri 2017 osoitti, että 71 prosenttia mielenterveyskuntoutujista, 61 prosenttia väestöstä ja 49 prosenttia työnantajista on sitä mieltä, että tieto työntekijän mielenterveysongelmista voi johtaa siihen, että työntekijä menettää työpaikkansa tai hänen arvostuksensa tai asemansa työpaikalla laskee.

Syrjinnästä syytä ilmoittaa ja tiedottaa

Simo Vehmaksen mukaan vammaisten ihmisten subjektiuden tunnustaminen on kuitenkin yksi keskeinen tekijä heidän tasa-arvoisen sosiaalisen ja moraalisen asemansa saavuttamiseksi. Yksi tällainen teko on mielestäni ollut yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiän vuonna 2016 tekemä selvitys vammaisten kokemasta syrjinnästä arjessa.

Selvitys ei mairittele. 90 prosenttia vastaajista koki, että vammaisuus asettaa työnhakijan eriarvoiseen asemaan. Vastanneista oli palkkatyössä (vain) 18,1 prosenttia ja heistä puolestaan 64 prosenttia oli kokenut syrjintää viimeisen 12 kuukauden aikana. Edelleen 90 prosenttia työnhaussa ja 88 prosenttia työpaikalla syrjintää kokeneista ei tehnyt ilmoitusta. Ensinnäkään henkilöt eivät uskoneet ilmoituksen johtavan mihinkään. Toiseksi he ajattelivat, että syrjintä ei ollut riittävän vakavaa ilmoituksen tekemiseksi. Lisäksi pelättiin ilmoituksesta aiheutuvan lisää ongelmia tai sitä, ettei ilmoituksen tekijää uskota.

Vammaisuus, osatyökykyisyys tai pitkäaikaissairaus – miten avata niitä tai saada yhteinen ymmärrys, mistä oikeastaan puhutaan?

Kun uusi yhdenvertaisuuslaki tuli voimaan 1.1.2015, antoi se aiempaa laajemman suojan syrjinnältä. Syrjinnällä työelämässä tarkoitetaan ihmisten erilaista kohtelua silloin, kun erilaisen kohtelun syynä on jokin työnhakijan tai työntekijän henkilöön tai hänen läheiseensä liittyvä ominaisuus tai seikka. Kiellettyjä syrjintäperusteita ovat mm. terveydentila ja vammaisuus.

On tärkeää, että syrjintäkiellon toteutumista seurataan aktiivisesti ja että viranomaiset tunnistavat vamman tai terveydentilan perusteella tapahtuvaa syrjintää. Vammais- ja potilasjärjestöillä voi olla tärkeä rooli viedä syrjinnän ilmenemismuotoja tiedoksi niitä valvoville tahoille.

Yhdenvertaisuuslain noudattamista valvovat yhdenvertaisuusvaltuutettu, yhdenvertaisuus‐ ja tasa‐arvolautakunta sekä työsuojeluviranomaiset. Syrjinnästä työelämässä on saatavilla myös tutkimustietoa. Uusin tietolähde on 12.12.2017 Oikeusministeriön avaama verkkosivusto: www.syrjintatieto.fi

Syrjinnästä kertoo esimerkiksi TEM:in julkaisu vuodelta 2014: Työsyrjinnän seuranta Suomessa

Mitä sitten tehdä, jos kokee tulleensa syrjityksi? Työsyrjinnästä voi ilmoittaa aluehallintovirastoon tai tehdä ilmoituksen yhdenvertaisuusvaltuutetulle. Lisätietoa ja yhteystiedot: www.tyosuojelu.fi  ja www.syrjinta.fi

Työsuojeluviranomaisten valtakunnallinen puhelinneuvonta toimii numerossa 0295 016 620 arkisin klo 8:00–16:15.

Yhdenvertaisuutta edistämään on koottu myös tietopaketti työelämän esteettömyydestä.

Vuonna 2014 osallistuin ensimmäistä kertaa STM:n Osatyökykyiset työssä -ohjelman verkkopalvelun ohjausryhmän tapaamiseen. Nyt tämä Osku – Tie työelämään -verkkopalvelu on tärkeä proaktiivinen keino edistää yhdenvertaisen työelämän toteutumista. Mitä enemmän työelämä ottaa sivustolla esitetyt keinot käyttöön, sen varmemmin myös osatyökykyiset henkilöt voivat toteuttaa kansalaisuuttaan palkkatyötä tekemällä.


Teksti

Tiina Jäppinen

@TiinaJappinen

Vates-säätiö sr


Simple Share Buttons