Suoraan sisältöön

Palo itsensä kehittämiseen loi pohjan Jenskun työllistymiselle

Kuva: Pixabay

29-vuotias Jensku on tänä päivänä ensimmäistä ammattitutkintoaan innokkaasti suorittava opiskelija. Mielenkiintoisen alan ja mukavan koulun löytyminen ovat tuoneet paljon iloa ja uusia kivoja ihmisiä hänen elämäänsä. Jenskulla on tavoitteena työllistyä johonkin koulunkäynninohjaajan pätevyyden antamaan työtehtävään. Hän ei ole vielä päättänyt tarkkaa työnkuvaa, jota haluaisi tulevaisuudessa tehdä, koska hänen opinnot ovat vielä kesken. Ammattiin valmistumisen jälkeen jatko-opinnotkin kiinnostavat. Jensku sanookin, että opiskelu on vienyt hänet mukanaan.

Synnynnäinen sydänvika on tuonut haasteita Jenskun opiskelu- ja työllistymispolulle. Peruskoulun jälkeen hän aloitti ammattikoulussa opinnot puhdistuspalvelualalla, jossa suunnitelmana oli räätälöidä opinnot hänelle sopiviksi niin, että hänen fyysinen rajoitteensa otetaan huomioon opiskelutehtäviä annettaessa. Suunnitelmista poiketen hänet laitettiin kuitenkin tekemään samoja töitä kuin muut ja hänen terveysrajoitteita vähäteltiin.  Parin tuloksettoman verkostotapaamisen jälkeen Jensku keskeytti opintonsa, koska koulu ei mukauttanut opintoja hänelle sopiviksi eikä opinnot tukeneet työllistymistä tai osallisuutta tuoden lisäksi vain pahaa mieltä.

Työtoiminnasta potkua elämään

Opintojen keskeytymisen jälkeen Jensku jäi pariksi vuodeksi kotiin ja aloitti sen aikana ensimmäisen kirjoituskurssin etäopiskeluna, koska hän on ollut lapsuudesta lähtien ahkera kirjoittaja. Jensku aloitti työvalmennussäätiön henkilöstölehden toimituksessa tammikuussa 2011. Säätiölle menemisen tarkoituksena oli saada yksilöllistä valmennusta ja oppia uusia taitoja, mutta hänen kohdalla nämä tavoitteet eivät toteutuneet. Hän sai kuitenkin työpajatoiminnasta mukavia muistoja ja löysi uusia ystäviä. Pajatoiminta toi myös sisältöä ja rytmiä hänen arkeensa.

Jenskulla on huoli niistä osatyökykyisistä, jotka eivät osaa olla itse yhtä aktiivisia ottamaan asioista selvää kuin hän itse.

Kun Jensku huomasi, ettei opi lehden toimituksessa uutta eikä istumatyö ollut hänelle mieluista, hän siirtyi saman säätiön kierrätysmyymälään. Siellä hän tykkäsi siitä, että sai työtehtävissään olla ihmisten kanssa tekemisissä ja auttaa asiakkaita. Pikkuhiljaa Jensku siirtyi säätiön myymälästä toisen hyväntekeväisyysjärjestön kierrätysmyymälään, jossa hän oli kolme vuotta ennen kuin sairastuminen vuonna 2015 toi tauon työtoimintaan.

Keväällä 2016 Jensku palasi kierrätysmyymälään sairasloman jälkeen. Joulukuussa 2016 hänelle ilmoitettiin yllättäen, ettei hänen sopimustaan järjestön kanssa jatketa. Tämä tuli shokkina Jenskulle, koska hänen kanssaan oli suunniteltu, että hän saisi alkaa opetella uusia työtehtäviä ja taitoja. Jensku koki, että hän sai olla itse todella aktiivinen itsensä ja taitojensa kehittämisessä. Työorganisaatiolta hän sai todella vähän tukea. Hänelle jäi epäselväksi miksi hänen sopimustaan järjestön kierrätysmyymälässä ei jatkettu.

Yksilövalmentajan avulla elämässä eteenpäin

Jenskulla ei ollut heti selvää jatkosuunnitelmaa työtoiminnan päättymisen jälkeen, mutta työvalmennussäätiön yksilövalmentaja auttoi häntä löytämään uuden työtoimintapaikan seurakunnan leikkikentällä. Sieltä Jensku siirtyi seurakunnan kerhoon. Työtehtävät olivat hänelle mieluisia, koska hän on aina tykännyt touhuta lasten kanssa.

Jenskun työskennellessä leikkikentällä hänen yksilövalmentajansa varasi hänelle ajan Nuorisokeskukselle haastattelua varten. Siellä Jenskun tilanne ja tausta (mm. koulutus) kartoitettiin. Hänelle esiteltiin eri opiskeluvaihtoehtoja, joista koulunkäynninohjaajan tai lasten erityisohjaajan ammattitutkinnot kiinnostivat eniten. Nuorisokeskukselta otettiin yhteyttä kouluun, jonne Jenskulle sovittiin tapaaminen opettajan kanssa. Opettajan kanssa käydyn keskustelun jälkeen Jensku aloitti koulunkäynninohjaajan ammattitutkintoon tähtäävät opinnot tavoitteenaan päästä työelämään.

Opiskelu luonnistuu, kun ilmapiiri on huomioonottava

Jenskun nykyinen opiskelu on sujunut hyvin. Koulu on mukava ja opiskeluun saa tukea niin koululta kuin opiskelukavereilta. Sekin on hienoa, etteivät hänen terveysrajoitteensa haittaa opiskelua tai alalla työskentelyä.

Vaikka Jenskun tilanne on nyt hyvä, hän toivoo, että ohjaaminen työllistymisen polulla olisi tehokkaampaa. Jensku olisi voinut lähteä opiskelemaan jo aiemmin, jos hänelle olisi kerrottu lähialueen opiskelumahdollisuuksista enemmän. Samalla hän toivoo, että olisi saanut enemmän tukea jo ala-asteelta lähtien, ja että hänen terveysrajoitteensa olisi otettu paremmin huomioon kuten nykyään lasten kohdalla pyritään tekemään. Jenskulla on myös huoli niistä osatyökykyisistä, jotka eivät osaa olla itse yhtä aktiivisia tai kykeneviä ottamaan asioista selvää työllistymispolulla kuin hän itse on ollut. Nykytilanne vaatii paljon omaa aktiivisuutta ja omaa halua oppia uutta – paloa, jota Jensku on kantanut mukanaan koko polullaan. Motivaatio oppia uutta ja kehittää itseään on ensiarvoisen tärkeää omalla polulla kohti työelämää.

 


Teksti

Piia Virrankoski

KP OTE -kokeilun viestintätiimin jäsen


Simple Share Buttons