Suoraan sisältöön

Nahkatyökurssilta yrittäjäksi uudelle alalle

Ville Markus ottaa vasaran käteen ja alkaa työstää kaulakorua, johon tulee nahkainen riipus. Markus on tutustunut nahkatöiden valmistukseen kerran myös Karjaan kansalaisopistossa, harrastusmielessä. Nyt Ura käsillä -kurssin aikana hän on tehnyt päätöksen yrityksen perustamisesta. Nimikin on tiedossa: Nahkafakiiri.

Monta muutakin asiaa kuin nahan työstöä Karjaalla asuva Ville Markus on oppinut nahkatöiden valmistamiseen ja myyntiin keskittyvien kahden kurssin aikana. Kurssin järjestäjä on Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry.

Ville Markus on opettaja Annika Härkösen opastuksella tehnyt mm. koruja nahasta. Ura käsillä -kurssilla Markus on saanut nahankäsittelytaitojen lisäksi tietoa yrittäjyydestä.

Ville Markus tuli kurssille, koska jäi syksyllä 2017 työkyvyttömyyseläkkeelle it-alan työstä heikentyneen näkökyvyn takia. Hän kävi läpi Kelan kuntoutuksen ja useita tutkimuksia ennen eläkepäätöstä. Juuri kuntoutuksessa hän kuuli tästä näkövammaisille suunnatusta kurssista. Nyt toiminimi on jo perustettu ja työvälineitä hankittu. Työskentelytila löytyi hiljattain kodin läheltä. Markus on käynyt myös yrittäjäpäivillä hankkimassa lisää yrittäjyystietoutta ja verkostoitumassa.

– Ensituntuman nahkatöihin sain kuntoutuksessa, jossa valmistin yksinkertaisen avaimenperän nahkasta. Nahka alkoi tuntua itselle sopivalta materiaalilta. Ymmärsin, että siitähän voi tehdä vaikka mitä, ja onhan se sillä tavalla tuttu materiaali, kun itsellä on nahkatakkeja, taljoja, vöitä ja niin edelleen.

Suunnitelmissa markkinat ja suoramyyntiä

Markus aikoo valmistaa ainakin talutushihnoja lemmikeille sekä vöitä ja koruja. Myöhemmin hän ehkä suunnittelee oman malliston, kun taidot karttuvat.

– Nahkatöiden tekeminen vaatii tähänastisen tuntumani mukaan ainakin pitkäjänteisyyttä ja sorminäppäryyttä.

Opettaja Annika Härkönen täydentää, että myös sormivoimia tarvitaan, samoin puukon ja muiden terävienkin työvälineiden käsittelytaitoa.

Hän toteaa, että vaikka kurssilaisille on annettu valmiit mallit töille, he ovat luoneet niille omaa kädenjälkeä muun muassa nahan värin valinnan kautta. Se ei suinkaan ole ollut samantekevää, vaikka näkövammaisista on kyse. Osa heistä näkee auttavasti.

Ville Markus on valmistanut kurssilla esimerkiksi rannekoruja.

Puukoista Ville Markuksella on kokemusta retkeilyharrastuksen ansiosta. Muutkin työkalut pysyvät kädessä, koska hän on harrastanut myös jonkin verran nikkarointia.

Ensi kesänä tuoreen yrittäjän on tarkoitus lähteä markkinoille myymään tuotteitaan. Liiketoimintasuunnitelma on valmisteilla. Facebook-sivujen lisäksi hän perustaa ehkä verkkokaupan myyntiä vauhdittamaan. Aiemmasta urasta tietotekniikan parissa on hyötyä nettisivujen suunnittelussa, vaikka toteutukseen hän tarvitseekin apua.

Oppia myös tuotekehittelystä

Ura käsillä -hankkeen hankevastaava Piia Rossi sanoo, että vuonna 2016 alkaneeseen hankkeeseen saatiin odotettua enemmän osallistujia ja kurssit ovat täyttyneet hetkessä. Osallistujia on ollut noin sata, joista osa on ollut mukana useammalla kurssilla. Kurssin työpajoissa on huomioitu osallistujien erilaiset edellytykset ja tarpeet ja tehty niiden mukaisia ratkaisuja käytettävien materiaalien sekä työtapojen valinnassa.

– Tämänkaltaisia, oman yritystoiminnan aloittamiseen tähtääviä käsityökursseja ei näkövammaisille oikein ole tarjolla, joten kysyntä ei sikäli ollut niin suuri yllätys.

Ohjelmaan on kuulunut tekniikoiden opettelun ja tuotteiden valmistuksen lisäksi mm. museo- ja muita kulttuurivierailuja tuotekehittelyn tueksi. On pysyttävä ajan hermolla siinä, millaisilla tuotteilla on kysyntää ja miksi. Hankkeen erityisenä tavoitteena on ollut ylläpitää ja siirtää häviämässä olevia näkövammaisten käsityötaitoja uudelle sukupolvelle, mutta myös luoda uusia tuotteita. Tähän tarvitaan nykytrendien tuntemusta.

Nahan muokkauksessa tarvitaan näppäryyttä ja myös sormivoimia erilaisten työkalujen käytössä.

Kurssilaisten taustat ovat vaihtelevat, kuka on työkyvyttömyys-, kuka osatyökyvyttömyyseläkkeellä. Piia Rossi painottaa silti, että kenenkään näkövammasta, työelämätilanteesta tai muustakaan henkilökohtaisesta asiasta ei kurssilla kysellä. Jokainen voi kertoa niistä, jos haluaa.

Vaikka kaikki eivät ole oitis alkaneet perustaa toiminimeä tai suunnitelleet tuotteidensa myyntiä, kurssilaisille tehdyn kyselyn mukaan osallistujista 60 prosenttia on yhden tai useamman Ura käsillä -kurssin jälkeen panostanut aiempaa enemmän tekemiensä töiden myymiseen tai sen suunnitteluun.

– Täällä Iiris-keskuksessa Helsingissä toimii Annansilmät-Aitta, jonka myymälävastaava käy tutkailemassa, millaisia tuotteita kursseillamme on syntynyt ja kertomassa, miten niiden myyntikatteet laskettaisiin. Potentiaalisimpia tuotteita hän pyytää valmistettavan myyntiin, Rossi kertoo.

Yrittäjyyden käytännön asiatkin tutuksi

Yhteistyökumppanina hankkeessa on ollut Näkövammaisten liiton työllisyyspalvelut, josta kurssilaiset ovat saaneet käytännön tietoa esimerkiksi yritysmuodoista, markkinoinnista, tuotehinnoittelusta ja toimeentulosta. Yrittäjyyteen kuuluvia asioita on ”ujutettu” muun opetuksen joukkoon niin, että esimerkiksi hinnoittelusta puhutaan jokaisella kurssikerralla realistisesti.

Huomioitava on niin työvälineiden ja mahdollisen työtilan hankinta tai vuokraus kuin sähkön käyttökin, monia asioita joita ehkä heti tule ajatelleeksi. Yhteisten luentojen lisäksi osallistujat saavat yksilökohtaista neuvontaa liitolta, sillä yritystoiminnan aloittamiseen liittyy paljon asioita, joita ei yhteisesti voi käydä läpi.

Muita kumppaneita Ura käsillä -hankkeessa ovat Designmuseo ja Helsingin yliopiston käsityötieteiden laitos. Hanke jatkuu kevääseen 2019 asti.

Teksti ja kuva:
Kati Savela
viestintäsuunnittelija
Vates-säätiö


Simple Share Buttons