Suoraan sisältöön

”Kokemusasiantuntijana voin tukea muita näkemään ratkaisuja vaikeuksiinsa”

Heikki Sipponen työskenteli rikostutkijana ja joutui kasvotusten raakojen tekojen kanssa. Palautumiseen hän alkoi käyttää alkoholia, joka toi hetken unohduksen, mutta johti työn, perheen ja terveyden menetykseen. Sipponen on kuitenkin hiljalleen kuntoutunut muun muassa tuetun asumisen ja kuntouttavan työtoiminnan avulla ja toimii kokemusasiantuntijana Järvenpään JUSTissa, sosiaali- ja terveyskeskuksessa.

Yleisö on usein hyvin hiljaa Sipposen tarinaa kuunnellessaan. Niin nytkin, syyskuisena iltapäivänä Järvenpään seurakuntaopistolla, jossa hän kertoo sairaudestaan ja kuntoutumisestaan kymmenille FOKUS-hankkeen työntekijöille muun muassa erityisoppilaitoksista, Ohjaamoista ja sairaanhoitopiiristä. Kertomuksen ja siitä keskustelun on tarkoitus tuoda esiin ammattilaisen keskeistä roolia hoitoon tai palveluun ohjaamisessa, kun ihminen on heikoimmillaan eikä itse välttämättä kykene tekemään ratkaisuja, jotka auttaisivat eteenpäin.

Sipponen muistaa selkeästi tilanteet, joissa hän on tehnyt tulevaisuuttaan määrittävän päätöksen. Yksi oli se, kun hän armeijan jälkeen päätyi kadettikouluun kapiaisten ehdotuksesta. Itsellä ei ollut vielä mitään hajua, mikä ala kiinnostaisi. Hän haki ja pääsi sisään, mutta tajusi noin vuoden päästä, että paikka ei ollut häntä varten.

– Se oli suurin itsenäinen päätös, jonka siihen mennessä olin tehnyt. Sitä ihmeteltiin ja pidettiin tyhmänä, kuka luopuisi hyvästä urasta? Olin pettynyt itseeni, vaikka tunsinkin, että ratkaisu oli oikea, Heikki Sipponen muistelee.

”Toista ei voi kuntouttaa ulkoapäin, vaan ihminen itse johtaa omaa toipumisprosessiaan. Joskus saatan toppuutella ammattilaista, jolla voi olla tarve kiirehtiä tuettavan henkilön eteenpäin menoa”, Heikki Sipponen kuvaa rooliaan kokemusasiantuntijana.

Sipposen isä, jolla oli alkoholiongelma, kuoli pojan ollessa armeijassa. Jälleen ulkopuolisen ehdotuksesta Sipponen hakeutui poliisikouluun Tampereelle. Työt hän aloitti Helsingissä. Järjestyspoliisin tehtävistä Sipposta pyydettiin perustettavaan erityisryhmään, jossa alettiin tutkia järjestäytynyttä rikollisuutta. Koska Sipposella oli avopuoliso ja pieni lapsi, tehtävän vastaanottamista piti harkita. Hän otti sen vastaan.

Työssä riitti jatkuvia haasteita. Sipponen kuvailee tämän elämänvaiheen alkua – yhtä merkittävimmistä päätöksistä – 15 vuoden kiirastulen lähtöpisteeksi.

– Työ alkoi jyrsiä minua sisältä. Tuli turtumus, kun kohtasin jatkuvasti kamalia asioita. Normaalin rima nousi jatkuvasti, ja oma tunne-elämäni laimeni. En saanut enää mistään hyvän olon tunteita, Sipponen kuvailee.

Työssä kohdatuista raakuuksista ei voinut puhua kuin työtovereiden kanssa oluella tai saunailloissa. Työnohjausta ei vielä ollut saatavilla, joten tilanteiden purkaminen ammatillisesti jäi.

Uupumus diagnoosina, alkoholista ei puhuttu

Sipposen tapauksessa apu tuli viime hetkellä, mutta FOKUS-hankkeessa on tarjota tukea jo silloin, kun tilanne ei vielä ole hälyttävä. Kohderyhmänä ovat nuoret, jotka tarvitsevat tukea urapolun alkuvaiheeseen. Erilaisia hidasteita opintojen loppuun saattamisessa voi ilmaantua, mutta nuoren kanssa toimivien ammattilaisten tuella etsitään ratkaisuja, jotka sopivat juuri hänelle.

Sipposelta riittävä tukiverkosto puuttui, vaikka hänellä välittävä perhe olikin. Itsehoitotaktiikaksi miehelle muodostui pään nollaaminen alkoholin avulla.

– Parisuhdehan siitä kärsi. Ymmärsin jonkin ajan päästä, että olin saattanut puolison ja poikani kamalaan tilanteeseen, ja päätimme erota. Välimme säilyivät silti hyvinä, hän kertoo.

Eron jälkeen mies teki entistä enemmän töitä, nythän ei ollut enää hillitseviä tekijöitä. Esimiehet pakottivat hänet joskus pitämään vapaata, sillä he olivat huolissaan rikostutkijan hyvinvoinnista.

Työterveyshuolto totesi moneen kertaan työuupumuksen ja kirjoitti sairauslomaa, mutta alkoholin käyttö ei tullut esille käynneillä. Sitten Sipponen joutui ilmoittamaan sairauspoissaoloista krapulan takia. Osa poissaoloista jäi selvittämättä, koska todistusta työterveyslääkäriltä ei ollut.

Sipponen kertoo, että ei itse pystynyt ottamaan puheeksi ongelmaansa, sillä hän häpesi itseään. Ei häneltä suoraan sitä kukaan kysynytkään, eivät työtoverit eikä työterveyslääkäri, mutta todennäköisesti hän olisi kysyttäessä kieltänyt asian. Kun esimiehet alkoivat selittämättömien sairauspoissaolojen takia epäillä alkoholin käytön karanneen käsistä, mies lopulta tunnusti. Työnantaja ohjasi hänet hoitoon.

– Sain paikan päihdehoitokeskuksesta ja otin kuukauden virkavapaata kuntoutusta varten.

Apua vaikka väkisin

Kun Sipponen palasi töihin, hänet otettiin hyvin vastaan. Pian hän kuitenkin palasi kiihkeään työtahtiin. Omatunto soimasi alkoholiongelman takia.

– Olen edelleen kiitollinen esimiehilleni, jotka tulivat muutaman kerran jopa kotiini keskustelemaan. Näin sairaus tuli näkyväksi ja se herätti minut. Pitääkin puuttua, kun tällaista tapahtuu, se ei ole vain ihmisen yksityisasia.

Heikki Sipponen oli myös Minnesota-hoidossa, jossa läheiset otetaan mukaan prosessiin. Oli pysäyttävää, kun hänen tilannettaan tulivat käsittelemään äiti, ex-puoliso, veljet ja jotkut työtoveritkin. Hoitoa hän muistelee hyvällä, vaikka ei vielä kyennyt pysyvästi raitistumaan sen avulla.

Ongelma nimittäin palasi ja riistäytyi käsistä. Lopulta mies vetäytyi kotiinsa eikä vastannut kenenkään yhteydenottoihin. Hän oli menettänyt juomisen takia työnsä, ja pelkotilat ja vakava masennus painoivat päälle. Yhtenä päivänä Sipposen veli päätti tulla vielä kerran katsomaan, miten asiat olivat. Isännöitsijän avulla hän pääsi sisään ja löysi veljensä huonossa kunnossa. Tämä pääsi sairaalaan viime hetkillä.

Kuntouttavasta työtoiminnasta tarpeellisuuden kokemusta

Sipponen pitää sairaalajaksoa ratkaisevana käänteenä.

– Tajusin, että pelkään olla yksin, pelkään itseäni. Onneksi lääkärini oli jutellut läheisteni kanssa ja ymmärsi tilanteeni eikä päästänyt minua kotiin. Pääsin Kellokosken sairaalaan suljetulle osastolle. En siis joutunut, vaan pääsin, järvenpääläismies kertaa yhtä keskeisimmistä käänteistä elämässään.

Tällä kertaa se ei ollut oma päätös, mutta ratkaisu oli annettava muiden käsiin. Hänen psyykkistä tilaansa alettiin toden teolla hoitaa, ei vain alkoholiongelmaa.

– Vasta nyt olin todella valmis ottamaan avun vastaan. Tarvitsin kyllä kaiken sen hoidon, jota olin saanut aiemmin, katkaisuhoidosta kuntoutukseen. Mutta aloin psykiatrin kanssa keskustellessani ymmärtää, että kaikki tapahtunut ei ollut omaa syytäni, ja olin valmis luopumaan vanhoista toimintamalleista.

Sipponen alkoi vähä vähältä rakentaa suhdetta poikaansa uudelleen.

– Sain apua yhteyden luomiseksi häneen. Asuin sairaalajakson jälkeen palvelukodissa, josta sain tukea tähän.

Sipposen fyysinen kunto oli romahtanut ja lähimuisti kärsinyt alkoholin käytöstä. Pari vuotta hän kävi kuntouttavassa työtoiminnassa muutaman tunnin päivässä tekemässä erilaisia alihankintatöitä. Se lisäsi uskoa siihen, että hänestä vielä on johonkin. Hiljalleen toimintakyky alkoi palautua. Seuraava etappi oli muutto asumispalveluyksikköön, jossa eläminen oli palvelutaloa itsenäisempää. Jälleen parin vuoden päästä hän oli valmis muuttamaan omaan asuntoon.

– Jos asuminen on liian tuettua omaan kuntoon nähden, ihmisellä on vaara laitostua, hän huomauttaa.

Kokemusasiantuntija ei ratkaise ongelmia

Jotain järkevää tekemistä piti saada työtoiminnan jälkeen, ja siihen on löytynyt kaksikin ratkaisua. Sipponen käy muutaman kerran viikossa kukkakaupassa avotyötoiminnassa. Lisäksi hän opiskeli kokemusasiantuntijaksi Porvoon kansalaisopistossa. Nykyisin hän on osa Järvenpään JUSTin, sosiaali- ja terveyskeskuksen moniammatillista tiimiä, joka päivystää toimitiloissa muutamana päivänä viikossa.

Heikki Sipponen tekee kokemusasiantuntijan työtä joitakin tunteja viikossa. Nyt hän saa myös työnohjausta jaksamisensa tueksi.

Sipponen kokee, että paras alku tuen antamiselle kokemusasiantuntijana on, ettei tunne ihmisen taustaa ja voi rakentaa suhdetta vuorovaikutuksen kautta. Hän ei kysele liikaa, vaan antaa tilaa puhua ja saattelee sellaisen avun piiriin, jota uskoo toisen tarvitsevan sillä hetkellä.

– Toista ei voi kuntouttaa ulkoapäin, vaan ihminen itse johtaa omaa toipumisprosessiaan. Joskus saatan toppuutella ammattilaista, jolla voi olla tarve kiirehtiä tuettavan henkilön eteenpäin menoa, Sipponen kuvaa rooliaan kokemusasiantuntijana.

Itse hän ei yritä eikä halua ottaa minkäänlaista asiantuntijan roolia, vaan korostaa asiakkaalle olevansa läsnä itsenään, tavallisena ihmisenä.

FOKUS-hankkeessa on kehitetty muun muassa uraohjauksen malli

Vahva verkostoituminen eri toimijoiden välillä voi ehkäistä ihmistä putoamasta palveluiden välille, jos hän ei tiedä, mistä voisi pyytää ja saada apua vaikeassa elämäntilanteessa tai mahdollisimman varhain, kun ongelmat ja huolenaiheet ovat vielä ratkaistavissa pienellä tuella.

FOKUS-kokeiluhankkeessa (2017-18) on luotu erityistä tukea työllistymisessään tarvitsevien opiskelijoiden työllistymisen ja uraohjauksen toimintamalli. Se sisältää toiminnan opiskelun aikana, nivelvaiheessa ja opiskelun jälkeen yhteistyössä oppilaitosten, työpaikkojen ja muiden palvelujen tuottajien kanssa.

Kokeiluhanke on osa sosiaali- ja terveysministeriön johtamaa OTE-kärkihanketta, joka kuuluu hallituksen kärkihankkeisiin. Hankkeen sisällä FOKUS on osa Mallit työllistymiseen ja osallisuuteen -projektia, johon kuuluu muitakin alueellisia kokeiluhankkeita.

FOKUS-hanketta hallinnoi Invalidiliitto ry / Ammattiopisto Spesia. Muita kumppaneita ovat Hyria säätiö, Hyria, Keuda ja Seurakuntaopisto. Asiantuntijakumppaneina ovat Vates-säätiö ja Kuntoutussäätiö.

Teksti ja kuva:
Kati Savela
viestintäsuunnittelija
Vates-säätiö

 

Julkaistu 28.11.2018


Simple Share Buttons