Suoraan sisältöön

Kipu ei sammuta tekemisen kipinää

Oululainen Katja Kipinä on nimensä veroinen nainen. Hän ei ole antanut fibromyalgian aiheuttaman kivun sammuttaa valoisaa elämänasennettaan eikä palavaa haluaan tehdä asioita käsillään. Päinvastoin! Nyt Katja toteuttaa intohimoaan hänelle räätälöidyssä osa-aikatyössä.


”Olen aina keksinyt itselleni jatkuvasti tekemistä. Ompelemisen ja kierrätysmateriaaleista tuunaamisen aloitin jo alle kymmenvuotiaana”, Katja Kipinä sanoo.

Fibromyalgian eli kroonisen kipu-uupumusoireyhtymän diagnosointi on usein kirjaimellisesti tuskan takana, tietää lapsesta lähtien erilaisista kivuista kärsinyt Katja Kipinä, 42. Hän sai rampata lääkärissä vuosikausia etsimässä syytä monenlaisiin oireisiinsa. Turhaan. Sen sijaan, että hänen tilaansa olisi otettu vakavasti, lääkärit vihjailivat potilaalla olevan vikaa lähinnä korvien välissä.

”Oireitani ei tutkittu kunnolla tai otettu tosissaan, paitsi ehkä mielenterveysongelman ja huomiohakuisuuden näkökulmasta. Annettiin ymmärtää, että ei noin nuorella voi tuollaisia oireita olla. Myös tutkimusten kalleus vaikutti siihen, ettei niitä haluttu tehdä”, Katja muistelee.

Katjan opiskellessa parikymppisenä kartanpiirtäjäksi hänen välilevynsä tulehtui niin pahasti, että hän ei käytännössä pysynyt jaloillaan. Vaikka välilevyn tulehdus on yksi fibromyalgian perusoireista, lääkärin mukaan kyse ei ollut opiskelustressiä kummemmasta.

”Olihan se aivan hirveää aikaa. Kukaan ei koskaan alkanut tutkia, mikä kroppaani vaivaa. Sanottiin, että kuvittelet vaan.”

Tuskista huolimatta Katja taisteli itselleen kartanpiirtäjän paperit ammatillisesta oppilaitoksesta vuonna 1999. Se kertoo paljon hänen luonteestaan.

Toimeliaisuus on suojannut masennukselta

Kun lääkärikin suhtautuu jatkuviin kipuihin skeptisesti tai antaa jopa psykiatrisen diagnoosin, ei ole ihme, että moni fibromyalgiapotilas lopulta sairastuukin masennukseen. Katjaa siltä lienee suojannut hänen toimeliaisuutensa.

”Perin vanhemmiltani pirteän luonteen. Olen aina keksinyt itselleni jatkuvasti tekemistä. Ompelemisen ja kierrätysmateriaaleista tuunaamisen aloitin jo alle kymmenvuotiaana.”

Katjan mukaan moni on kyllä ihmetellyt, miten on ylipäänsä edes mahdollista, ettei hän ole masentunut kaikkine vaivoineen.

”Mutta mitenpä sitä olisi osannut tai ehtinyt, kun on aina viilettänyt tukka putkella hommasta toiseen!”, Katja nauraa.

Millaisia oireita Katjalla sitten on?

”Ensinnäkin on erilaisia kipuja, jotka tulevat ja menevät. Sitten on liitännäisoireita, kuten vatsaoireita ja yliherkkyyksiä. Kärsin kosketusherkkyydestä ja yliliikkuvista nivelistä. Minulla on myös yhtä aikaa kilpirauhasen vajaa- ja liikatoimintaa, joten ravaan jatkuvasti verikokeissa tarkkailussa. Vaarallisin on sydämen liikalyönti, johon voi sydämen pysähtyessä menehtyä.”

Lisäriemuna ovat havainnoinnin väärät signaalit.

”Saatan nähdä, kuulla tai haistaa olemattomia, esimerkiksi nähdä silmissäni abstrakteja kuvioita. Tämä alkoi noin kymmenen vuotta sitten. Silloin kyllä mietin aluksi, uskallanko sanoa asiasta kellekään. Että olenko nyt oikeasti tulossa hulluksi.”

Ei hän ollut. Samoihin aikoihin eli vuonna 2008 Katja nimittäin sai kauan kaipaamansa diagnoosin. Vihdoinkin. Hän oli silloin jo yli kolmekymmenvuotias.

”Reumatologille ja muihin tutkimuksiin minut passittanut lääkäri puhisikin, että fibromyalgia olisi pitänyt huomata jo aikoja sitten.”

Työetsivä auttaa omalle työpolulle

Moni olisi saattanut lannistua matkan varrella, ei Katja. Hän on työskennellyt muun muassa Ympäristökeskuksessa kopistina, 4H-yhdistyksen navetalla eläinten hoidon parissa sekä ollut mukana vapaaehtoistöissä. Vuodesta 2006 lähtien kului kymmenen vuotta työllisyyspalvelujen järjestämillä erilaisilla kursseilla ja työkokeiluissa, kunnes alkoi taas tapahtua.

”Pääsin Pelastusarmeijan keskusvarastolle kuntouttavaan työtoimintaan marraskuussa 2016. Siellä tein kaikkea sitä, mitä olen rakastanut lapsesta lähtien: ompelin, tuunasin, korjasin ja askartelin. Pesti kesti puoli vuotta.”

Sen jälkeen TE-toimiston asiantunteva työntekijä nappasi Katjan mukaansa ja marssitti tämän Nuorten Ystävien Työetsivään.

Työetsivä-toiminnassa etsitään ja räätälöidään sopivia töitä sellaisille ihmisille, joiden työllistymistä vaikeuttaa jokin sairaus tai vamma. Yhdessä asiakkaan kanssa pohditaan hänen vahvuuksiaan ja kiinnostuksenkohteitaan sekä soveltuvuuttaan eri aloille. Luodaan tälle oma polku, jota pitkin edetään pikkuhiljaa kohti tavoitteita.

”Saa myös oman työhönvalmentajan, joka tarvittaessa tukee sekä työntekijää että hänen työnantajaansa ohjauksessa, perehdytyksessä ja arvioinnissa”, Katja kertoo.

Oikea ihminen oikeassa paikassa

Hyvä työntekijä on kohdannut hyvän työpaikan.

Katja ei ehtinyt olla kauankaan Työetsivän asiakas, kun nappasi.

”Pääsin palkkatuettuun osa-aikatyöhön suurelle, kierrätyskeskuksen tapaan toimivalle kirpputorille, jonka tuotoilla tuetaan paikallista työtä sekä tehdään sosiaalista avustustyötä. Viihdyn todella hyvin. Valmistan ja tuunaan kierrätysmateriaaleista itse suunnittelemiani erilaisia käsitöitä ja koruja myyntiin.”

Lisäksi Katja on pitänyt tuunauspajoja, joissa hän kertoo käyvän väkeä yläasteikäisistä eläkeläisiin.

”On kivaa, kun saa koukutettua ihmisiä erilaisiin juttuihin. Olen tällainen salakavalan ovela innostaja!”, Katja nauraa.

Katja sanoo viihtyvänsä työpaikassa todella hyvin. Palkkaan Katja tosin suhtautui aluksi hieman nihkeästi. Eikä suinkaan samasta syystä kuin ihmiset yleensä.

”Raha ei kiinnosta minua, ei motivoi oikeastaan millään muotoa. Tulisin toimeen pienemmilläkin tuloilla. Kunhan vuokran, lääkkeet ja ruoan saan maksettua, olen tyytyväinen. Tärkeintä on se, että saa tehdä jotakin mielekästä!”, Katja hymyilee.

Ja nyt hän ilmiselvästi saa. Katjan valmistamista upeista tuotteista ja hänen tyytyväisestä olemuksestaan näkee, että hyvä työntekijä on kohdannut hyvän työpaikan.


Teksti ja kuva

Antti Aro


Simple Share Buttons