Suoraan sisältöön

En antanut vammaisuuden vaikuttaa ammatinvalintaani

Olen 25-vuotias nuori. Minulla on geenivirheestä johtuva etenevä lihastauti, joka todettiin ollessani 9-vuotias. Kävin koko peruskouluni tavallisella luokalla. Ennen taudin etenemistä kuljin koulussa kävellen ja minulla oli henkilökohtainen avustaja liikuntatunneilla. Pikkuhiljaa sain käyttööni sähköpyörätuolin sekä henkilökohtaisen avustajan, jotka mahdollistavat edelleen itsenäisen ja aktiivisen elämäni.

Peruskoulussa haaveilin eri ammateista kuin kuka tahansa muu lapsi tai nuori. Ohitin ammattihaaveitani kyseenalaistavat kommentit suoraan, sillä niillä ei ollut mitään väliä; kuka 11-vuotias todella tietää, miksi hän haluaa kouluttautua myöhemmin elämässään. Tämän haaveilun ansiosta en loppujen lopuksi antanut vammaisuuteni suuremmin vaikuttaa opintoihini ja ammatinvalintaani. Iän myötä tietenkin karsiutui selkeästi pois ne alat, joissa en voisi työskennellä vaikean liikuntavammani takia.

”Mikään itsensä kehittäminen ei ole turhaa.”

Lukion jälkeen hain hetken mielijohteesta opiskelemaan ohjaustoiminnan artenomiksi, joksi valmistuin joulukuussa 2016. Alani on antanut minulle valmiudet työskennellä kulttuuri- sekä sosiaalipuolella ja työtehtävänä voi olla mitä tahansa, jos se liittyy jollain tavalla ohjaamiseen tai kulttuuriin. Lihastautini edettyä koen jo nyt, puoli vuotta valmistumisestani, että minun on hankalaa tehdä alani perinteisiä ohjaustöitä. En kuitenkaan koe, että opintoni olisivat menneet millään tavalla hukkaan. Mikään itsensä kehittäminen ei ole turhaa.

Työharjoittelujen kautta ammatillisen identiteettini muodostuminen sai alkusysäyksen, ja niiden kautta sain jalkaa työelämän oven väliin. Tähän mennessä olen saanut kokemusta käsityökoulusta, kuvataidekoulusta, sosiaalialan järjestöstä, projektityöskentelystä sekä museoalasta. Palkka- tai palkkiotöissä olen ollut mm. kuvataidekoulussa, sosiaalialan järjestössä, ohjausryhmän jäsenenä projektissa sekä kulttuurisen kurssin vetäjänä. Koulutukseni ja työkokemukseni ansiosta hain nyt uudestaan opiskelemaan alaa, joka tukee nykyistä koulutustani, jolle on alallani tarvetta ja jota varmasti pystyn tekemään vielä useita vuosia.

”Liikuntarajoitteisia työntekijöitä hidastavat ikävät ennakkoluulot.”

Työnhaussa olen oppinut tärkeimmäksi sen, että on korkeasti koulutettu. Koulutuksen kautta saa tärkeitä kontakteja projektien ja työharjoitteluiden kautta; esimerkiksi minä olen työllistynyt vain opiskelujen aikana luomien verkostojen avulla. Muilta kuulemani kokemuksen mukaan liikuntarajoitteisen työnhakijan on todistettava laadukas erityisosaamisensa, jotta työnantaja edes harkitsee häntä työhön palkattavaksi. Liikuntarajoitteisia työntekijöitä hidastavat ikävät ennakkoluulot, joiden takia työnantajat kokevat tällaisen työnhakijan riskiksi. Riskit ovat kuitenkin yhtä pieniä tai suuria muiden työnhakijoiden kanssa, vammaisuus ei lisää niitä.

Olin töissä vuoden osittain opiskeluni viime metreillä sosiaalialan yhdistyksessä järjestöavustajana. Palkkaus tähän työhön tuli STEAn Paikka Auki -avustusohjelmasta. Järjestötyön koin monilta osin kiehtovaksi; nuorella työntekijällä on tällaisessa työympäristössä mahdollisuus oppia työelämästä, kehittyä työntekijänä sekä käyttää omaa osaamistaan hyödyksi. Järjestön tai yhdistyksen tuki on koko ajan nuoren takana, ja häntä ei missään vaiheessa hylätä tai anneta liian isoa palaa haukattavaksi. Paikka Auki -avustusohjelman avulla järjestöillä ja yhdistyksillä taas on mahdollisuus saada lisää palkattua työvoimaa, ja sen tuoma hyöty yhdistykselle ei jää huomaamatta. Vuoden mittaisen työsuhteen aikana sain kokeilla rajojani; sain kehittää ja vastata itse omista projekteistani ja sain yhdistyksessä aikaan työskentelyä koskevia merkittäviä muutoksia, jotka toivottavasti osoittavat hyödyllisyytensä ajan mittaan.

Vuoden aikana sekä minä että työnantajani saimme tukea Duunimentori-hankkeesta. Meillä oli vuoden aikana muutama tapaaminen sekä saimme yksilöohjausta tarvittaessa. Koin mentoroinnin hyödylliseksi, sillä pienessä työyhteisössä voivat joskus loppua kesken henkilöt, joilta pyytää puolueetonta apua tai mielipidettä.


Maaliskuussa työsuhteeni Paikka Auki-nuorena loppui ja hetken katselin, mitä työmarkkinoilla on tarjolla. Olin kuitenkin jo tehnyt päätökseni opiskelemaan hakemisesta, joten tällä hetkellä odotan vastausta opiskelemaan pääsemisestä. Kevään ajan olen aktivoitunut yhdistyskentällä eri yhdistyksissä ja jatkan edelleen verkostojen luomista. Tavoitteenani on päästä opiskelemaan ja luoda ura uuden koulutukseni avulla samalla, kun pysyn aktiivisena vaikuttajana järjestöissä ja muualla.

Teksti

Vivi Virtanen



Sisältö päivitetty 19.06.2017

Jaa sivu!

Simple Share Buttons