Suoraan sisältöön

Apuvälineet ja hyvä akustiikka tukevat kuulovammaisen työntekoa

Laura Korkeila opiskeli lastentarhanopettajaksi, vaikka kuulovammaiselle päiväkotiympäristö voi olla haastava. Työ sujui hyvin, mutta Korkeila halusi kokeilla myös alan hallinnollista puolta. Nyt hän vastaa varhaiskasvatuksesta Liperissä.

Leikkikentät ovat Laura Korkeilalle tuttuja hänen aiemmista työpaikoistaan päiväkodeissa.

Korkeila on ollut kuulovammainen syntymästään saakka. Vasemmassa korvassa vamma on vaikea, oikeassa keskivaikea. Oikeassa hänellä on kuulokoje. Toiseenkin korvaan on mietitty kuulokojetta ja implanttia eli sisäkorvaistutetta, mutta toistaiseksi niille ei ole ollut tarvetta.

– Puheenerottamiskykyni on todella hyvä, tutkitusti 87 prosenttia. Jos se laskisi 50 prosenttiin tai alle, implanttia ja toista kuulokojetta voisi harkita, hän kertoo.

Kuulokoje ei tee ihmistä normaalikuuloiseksi, mutta sen avulla voi kuulla auttavasti.

Huuliltalukua saunassa

Lahden läheltä Hollolasta kotoisin olevan Korkeilan kuulovamma havaittiin varhain. Noin 1,5-vuotiaana hän sai lähetteen kuulontutkimukseen tarkan terveydenhoitajan ansiosta. Pian hän saikin kuulolaitteen.

Äiti opetti hänet pärjäämään eikä hänen puolestaan tehty asioita vain siksi, että hänellä on kuulovamma.

– Huuliltalukua opettelimme esimerkiksi saunassa, kun kuulolaitteeni oli irrotettu, Laura Korkeila muistelee hymyillen.

Päiväkodissa tyttö oli kuulovammaisten lasten ryhmässä, jossa hän oppi myös viittomakieltä. Koulun hän aloitti tavallisessa luokassa. Aluksi hänellä oli kouluavustaja, mutta koska omatoiminen tyttö ei sellaista tarvinnut, avustajasta luovuttiin.

– Vieraita kieliä opiskellessa minulla oli apuna FM-laite. Opettajalla oli lähetin kaulassa ja minulla vastaanotin. Näin kuulin selvemmin vieraskieliset sanat.

Työskentely päiväkodeissa onnistui hyvin

Lukion jälkeen Korkeila lähti opiskelemaan sosionomiksi DIAK-opistoon. Hän valmistui lastentarhanopettajaksi, kirkon nuorisotyöntekijäksi ja lähetyssihteeriksi. Opintojen suorittamiseen hän sai sen verran mukautuksia, että isojen luentosalien luennoille ei tarvinnut osallistua, vaan hän suoritti vastaavat opinnot kirjallisesti.

– Minulla on hyvä näkö ja näkömuisti. Teen mielessäni mind mapeja, miellekarttoja, joilla hahmotan kokonaisuuksia, hän kertoo.

Tuolloin hän pohti kovasti, voisiko mennä päiväkotiin töihin kuulovammansa takia. Kaikki sujui kuitenkin hyvin.

– Jotkut ihmettelivät, miten tulen heikkokuuloisena niin meluisaan työpaikkaan, ja joskus työpaikkahaastattelussa asia on selvästi kummeksuttanut.

Vertaistukea hollolaisnainen ei ole koskaan kokenut tarvitsevansa. Hän on tosin miettinyt, olisiko itse voinut antaa tukea heille, joilla sen tarvetta on.

Kuulovammaista pidetään jopa tyhmänä

Laura Korkeila oli pohtinut jo varhain, että lähtisi jossain vaiheessa täydentämään opintojaan. Hän valitsi kasvatustieteet ja psykologian, joita opiskeli avoimessa yliopistossa. Siihenkään opintointo ei tyssännyt, vaan seuraavaksi Korkeila suoritti yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon, ja sen jälkeen hallintotieteiden maisteriopinnot julkisjohtamisesta Vaasassa.

Opiskelun määrätietoisuus on kannattanut: syksyllä 2017 Korkeila aloitti Liperissä varhaiskasvatuksen vastaavana.

Hakiessaan nykyistä työpaikkaa Korkeila kertoi kuulovammastaan. Haastattelijan reaktio oli, että ”eihän sinusta sitä edes huomaa”, eikä asia ollut mikään ongelma toteamisen jälkeenkään. Korkeila halusi pelata reilusti.

– Asennoitumisessa on isoja eroja. Jotkut pitävät kuulovammaisia jopa tyhminä. Itse pidän itseäni myytinmurtajana.

Itsekin nainen on välillä miettinyt, kelpaako sellaisena kuin on. Itsetunnon on oltava vahva, että kestää välillä osakseen saadut ihmettelyt ja tuijotukset.

– Asiani ovat ihan hyvin. Vamma on osa identiteettiäni. Jos haluan jutella kuulovammaani liittyvistä asioista, äitini on hyvä keskustelukumppani, Korkeila toteaa.

Hyvä kuuloympäristö helpottaa kaikkia

Työpaikoissaan Korkeila on toki kohdannut tilanteita, joissa kuulovamma on tullut niin sanotusti näkyväksi. Joku on huikannut takaapäin, mutta hän ei ole kuullut. Kokouksissa, Korkeila ottaa paikan, jossa näkee muut läsnäolijat. Huulio- eli huuliltaluku on tärkeä keino selvitä kommunikaatiotilanteista. Aika usein hän joutuu kysymään ”anteeksi kuinka” ja pyytää toistamaan.

– Kerron myös aina uusille henkilöille, miksi toimin näin.

Monen kuulovammaisen kuvaama väsymys on tuttua Korkeilalle. Kun joutuu pinnistelemään ja käyttämään erilaisia keinoja selviytyä haastavista tilanteista, se väsyttää. Ihmisten artikulaatiossa on myös eroja. Joidenkin puheesta on helpompi saada selvää ja myös huulilta on helpompi lukea puhetta.

Päiväkodeissa, joissa Korkeila on työskennellyt, on parannettu akustiikkaa. Näin kaikilla tiloissa oleskelevilla, niin aikuisilla kuin lapsillakin, on miellyttävämpi kuuloympäristö.

– Myös muilla keinoilla kuin akustiikkalevyillä voi vähentää melua. Lapsia voi jakaa pieniin ryhmiin leikkimään ja huonekalujen sijoittelullakin voi vaikuttaa äänimaailmaan, Laura Korkeila sanoo.

Lapset ovat suhtautuneet hoitajansa kuulovammaan uteliaasti, mutta se lakkaa pian kiinnostamasta heitä. Lapset eivät eriarvoista ihmisiä vamman perusteella, mutta yhteiskunnassa tähän vielä Korkeilan mukaan törmää.

”Pelkään enemmän näön kuin kuulon heikkenemistä”

Laura Korkeila ei mieti, miten pärjää jos kuulo vielä heikkenee. Lääketiede ja teknologia kehittyvät jatkuvasti. Viittomakielen hän joutuisi opettelemaan lähes alusta uudelleen, mutta joitakin tukiviittomia hän osaa ja on opettanut niitä muun muassa työtovereilleenkin.

– Tukiviittomia käyttävät muutkin kuin kuulovammaiset, esimerkiksi erityistä tukea tarvitsevat. Olen työskennellyt heidänkin parissaan ja tiedän itse, millaista on olla erilainen kuin muut.

– Ennemminkin pelkään näön heikkenemistä. Käytän näköä niin paljon selviytymiseen.

Heitä, joilla kuulo alkaa merkittävästi heikentyä, Laura Korkeila kannustaa selvittämään apuvälineitä ja muita keinoja, kuten kuntoutusta, ja pyytämään rohkeasti tukea. 


Kuulolla työssä -kampanja

Kuuloliiton kampanja muistuttaa, että kuulolla on iso merkitys vuorovaikutuksessa ja sosiaalisessa elämässä.

  • Työikäisistä 11 prosentilla on jonkinasteinen kuulonalenema. Monesti kuulovamma on vaikea tunnistaa ja hyväksyä, usein sitä ei havaita edes työterveyshuollossa.
  • Kasvatus- ja opetusalalla jopa kaksi kolmasosaa kokee häiritsevää melua päivittäin.
  • Huonokuuloinen pärjää työssä, jos käytössä on apuvälineitä, työtila on akustiikaltaan sopiva ja työtapoja mukautetaan tarpeen mukaan.

Lue lisää kampanjasta tästä. 


Teksti ja kuva

Kati Savela

Vates-säätiön viestintäsuunnittelija


Simple Share Buttons